perjantai 30. kesäkuuta 2017

OHJE: NÄIN TEET YKSISARVISELLESI SATEENKAARIHARJAN










Yllä olevat kuvat ovat viimeisimmän henkilökohtaisen kuvausprojektini lopputulos. Alla tunnelmia kuvauspäivästä ja ohjeet sateenkaariharjan toteutukseen. ;)

Tutustuin viime kesän hevoskuvausten merkeissä Jasminiin, jolla on aina maailman upeimpia ja värikkäimpiä sateenkaarihiusvärejä, ja joista sitten hieman inspiroiduin ja päätin kokeilla samaa hiustyyliä myös meidän yksisarviselle. Kerroin Jasminille ideastani värjätä hevosen harja sateenkaaren väreihin ja viedä se Helsingin Suvilahteen kuvattavaksi ja kysyin voisiko hän mahdollisesti toteuttaa harjan värjäyksen. Jasmin luuli aluksi että vitsailen, sillä eihän kukaan tee mitään niin hullua, mutta kun sain hänet vakuutettua siitä että olen oikeasti tosissani oli Jasmin jo itse googlettamassa ohjeita hevosen harjan värjäämiseen. Niitä ei liiemmin löytynyt, joten tässäpä tulee läpikäynti siitä kuinka me homman toteutimme.

Hevosen valinta kuvaukseen oli itsestäänselvyys, ja taikaponin roolin sai tottakai maailman paras islanninhevonen Embla. Emblan omistaa paras ystäväni Leena, ja Embla toimii asiakashevosena Leenan issikkatallilla, Talli Friđurissa ja se on Suomen ainut ratsastuskoulu jossa on mahdollista ratsastaa oikealla yksisarvisella. Heh heh. ;)





Homma aloitettiin Emblan vuoraamisella jätesäkkeihin turkin suojaamiseksi, ja jalkakarvojen pesemisellä. Embla on maailman paras hevonen, sillä kuinka moni muu suostuisi vuorattavaksi jätesäkkeihin ja jeesusteippiin aina takajaloista korviin asti? Neiti ei sanonut asiaan yhtään mitään, vaan oli täysin tyytyväinen tilanteeseen, kun nenän eteen kannettiin tuoretta ruohoa ja sai olla huomion keskipisteenä.

Kun Embla oli kokonaan suojattu ja pesty Jasmin jakoi harjan osiin ja sekoitteli värejä. Värjäykseen käytimme suoravärejä, jotka sisältävät pelkkää väripigmenttiä ja hoitavia ainesosia mikä tekee niistä täysin turvallisia käyttää myös hevoselle. Suoravärit eivät kuluta harjaa, ärsytä ihoa, aiheuta allergiaa tai tee mitään muutakaan vahinkoa. Värit laimennettiin reiluun määrään tavallista hoitoainetta jotta pigmentti ei olisi niin voimakas. Suoraväri kuluu pois harjasta ajan kanssa.





Korvat suojattiin tavallisella ilmastointiteipillä. Pakko toistaa itseäni, mutta siis ihan uskomaton tyyppi tämä meidän Embla. <3 Kaikki on niin mutkatonta tämän hevosen kanssa, jopa uudet ja täysin rutiineista poikkeavat jutut sujuvat ilman pienintäkään ihmettelyä.

Kokonaisuudessaan värjäysprosessiin meni monta tuntia, sillä itse värjäyksen jälkeen harja piti tottakai myös huuhdella kunnolla. Jasmin teki todella tarkkaa työtä ja lopputuloksesta tuli jopa parempi kuin mitä olimme osanneet odottaa!

Värjäysprosessin jälkeen Embla pääsi aurinkoon kuivattelemaan. Onneksemme sattui olemaan todella lämmin ja kesäinen päivä joten hevonen kuivui nopeasti ulkona.




Minka ilmoitti oma-aloitteisesti tulevansa tähän kuvaukseen malliksi heti kun kuuli kuvaidean, ja koska Minkaa on aina kiva kuvata minulla ei tietenkään ollut yhtään mitään tätä ajatusta vastaan. Ehdoksi asetimme kuitenkin sen että saisimme värjätä Minkan hiukset oman mielemme mukaan. ;) Minka on onneksi itsekin aikamoinen taiteilijasielu ja suostuisi varmaan lähes mihin vain hyvän kuvan eteen, ihan paras tyttö! <3

Emblan kuivuessa oli siis Minkan vuoro istua Jasminin värjäys- ja meikkipenkkiin. Minkan hiuksia ei oltu koskaan aiemmin värjätty yhtään millään, joten olimme aika kilttejä ja tästä uudestakin hiusväristä tuli melko hillitty. Mutta seuraavissa kuvauksissa emme voi välttämättä enää luvata olevamme yhtä kilttejä. ;)

Kun Minkan lookki oli valmis ja kuvausvaatteet oli valittu lastasimme Emblan traileriin ja lähdimme ajamaan kohti Helsingin Suvilahtea. Embla matkustaa todella hienosti, ja tamman kolme viimeisintä trailerimatkaa ovat kaikki olleet kuvausreissuja, joten olen melko varma että Embla arvasi mitä olemme menossa tekemään.



Jasmin oli itse askarrellut Emblalle hienon sarven, ja saimme se kiinnitettyä helposti otsapantaan.

Silloin kun Suvilahdessa ei ole tapahtumia siellä on yleensä todella rauhallista, kuten oli nyt kuvauspäivänäkin. Paikalla oli joitain satunnaisia ihmisiä, mutta saimme kuvata melko rauhassa. Embla ymmärsi heti homman jujun ja poseerasi upeasti Minkan vierellä.

Jos jokin eläin voisi olla huippumalli, niin se olisi Embla. Tämä hevonen viihtyy oikeasti kuvaustilanteissa ja kameran edessä, poseeraustaidot kehittyvät joka kuvauksessa ja sen lisäksi Embla on ihan superkaunis (sekä sisäisesti että ulkoisesti). Voisin hehkuttaa tätä tammaa loputtomiin, sillä sama ihana ja helppo luonne toistuu ihan kaikessa käsittelyssä ja tekemisessä, ja Empun ratsastusominaisuudet ovat ihan omaa luokkaansa. En usko että sillä pystyy kukaan ratsastamaan hymyilemättä, niin yritteliäs ja taitava tamma se on. <3


Suvilahdessa on tuollainen skeittipuisto, ja siellä skeittaavat pojat ja tytöt olivat niin kilttejä että keskeyttivät harjoituksensa hetkeksi jotta me pääsimme yksisarvisemme kanssa ramppejen keskelle kuvaamaan. Kaikki skeittaajat seurasivat kuvausta radan reunoilta - ei ollut skeittipuistossa kuulemma aiemmin yksisarvisia näkynyt. ;)

Touhujamme pääsi skeittaajien lisäksi seuraamaan myös muutama pyöräilijä, koiranulkoiluttaja, lapsiperhe ja turistikin. Kaikkien kasvoilta oli havaittavissa sekä suurta ihastusta että hämmennystä. Taitaa se yksisarvinen keskellä kaupunkia kuitenkin olla aika erikoinen näky. Ei ihan joka päivä tule vastaan.

Emblaa ei hetkauttanut taaskaan yhtään mikään. Skeittaajat olivat mielenkiintoisia eikä yhtään pelottavia, rattaissa istuvaa pikkulasta käytiin hellästi turpa edellä moikkaamassa ja pyörät sekä koirat nyt on niin peruskauraa ettei niitä jaksa edes huomioida. Maailman paras Emppu. <3






Kuvauksen toteutukseen meni kaiken kaikkiaan kokonainen päivä ja lopputuloksena saimme ison kasan upeita kuvia, mutta edes ne kuvat eivät aina ole se kaikista tärkein asia, vaan on ihan oikeasti super hauskaa kun saa viettää tällaista luovaa päivää upeiden ihmisten ja hienojen hevosten parissa. Paljon vaivaa jouduimme jokainen tässäkin kuvauksessa näkemään, mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. Tästä kuvauksesta ja kuvista riittää puheenaihetta vielä pitkään, enkä usko että kukaan meistä mukana olleista unohtaa tätä kuvausta ihan hetkeen. Niin kiva päivä meillä oli. :)

Kuvat otettiin käynnissä olevan Pride-viikon kunniaksi. <3

Löydä meidät Instagramista:
@thenammin / Jasmin
@minka_mathilda / Minka
@tallifridur / Talli Friđur
@hestafoto / Hestafoto

Muistathan että Hestafoton Instagramissa on arvonta jossa pääpalkintona on ratsastustunti ja valokuvaus Emblan kanssa, aika huikeaa! Pääset suoraan arvontaan tästä.

Saiko sateenkaari yksisarvinen sinut hyvälle tuulelle? :)

torstai 25. toukokuuta 2017

KIRSIKKAPUISTOSSA


Kylläpä on kesä kauan antanut itseään odottaa, mutta ihanaa kun on vihdoin lämmin, luonto vihertää ja pikkuvarsoja alkaa näkyä tallien pihoissa. En vaan voi lakata ihmettelemästä sitä miten ihmeessä ylipäätänsä selviämme kylmästä ja pimeästä talvesta vuodesta toiseen. Tässä säässä se ainakin tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta. Ainakin talvi opettaa arvostamaan tätä meidän lyhyttä kesää ja jokaista hetkeä jona aurinko paistaa, linnut laulaa ja tuomet tuoksuvat.

Eilen toteutin kuvauksen josta olen haaveillut jo monta kevättä, kun nappasin Börjen ja Minkan mukaani ja suuntasimme Helsinkiin Roihuvuoren Kirsikkapuistoon kuvausreissulle. Börje on onneksi sellainen hevonen jonka kanssa matkustaminen on aina helppoa ja mutkatonta, kaikki käy ja mikään ei hetkauta. Päinvastoin, olen varma että Börje nautti tästäkin reissusta, kun trailerissa sai syödä rauhassa heiniä, kuvauspaikalla sai laiduntaa ja kuvastilanteissa sai namipalkkaa ja kehuja ihan koko ajan ja sai olla huomion keskipisteenä, mitä muuta voisi pieni hevonen toivoa?

Minka näytti ihan keijulta valkoisessa mekossa, ja poseerasi niin luonnollisesti ja keveästi ettei minun tarvinnut juurikaan ohjata häntä. Kunhan vain painoin nappia. ;) Kauniit suitset ja ohjat ovat Nordic Horsen valikoimaa.*










Vaikkei sitä näistä kuvista havaitsekaan, niin puisto oli ihan täynnä ihmisiä siitä huolimatta että olimme liikenteessä arki-aamupäivänä. Oli päiväkotiryhmiä retkellä, koululaisia, lapsiperheitä, koiran ulkoiluttajia, useita eri kuvausryhmiä, ylppärikuvien ottajia, turisteja ja vaikka ketä. Kaikki olivat niin ilahtuneita ja ihastuneita hevosen vierailusta (paitsi Jannen ja Valtterin Lucky-koira joka oli puistossa lenkillä ja jonka mielestä Börje oli vähän liian iso ja pelottava). Oli taas niin hauskaa kun ihmiset tulivat kyselemään hevosesta ja ottamaan siitä ja sen kanssa kuvia. :)

Oman kuvauksemme ohessa Börje pääsi myös näyttelemään lyhytelokuvaan! Olen niin ylpeä pienestä hevosesta joka käyttäytyi esimerkillisesti uudessa tilanteessa uusien ihmisten keskellä. Innolla odotan valmiin elokuvan näkemistä, ainakin kuvaustilanteessa näytti tosi hienolta. Laitan linkin tänne blogiinkin sitten kun elokuva julkaistaan. :)


Leffahommissa. <3


Vielä on muuten läpi kesän hyvin tilaa esimerkiksi valmistujais-, ylioppilas- tai rippikuvauksille ja muillekin hevoskuvauksille. Joko oman hevosen kanssa tai ellei omaa ole, meiltä on myös mahdollista saada kilttejä ja rauhallisia islanninhevosia lainaan kuvauskaveriksi. Lisätietoja kuvauksista osoitteessa www.hestafoto.com.

Mitä pidit kuvista? :)

* Saatu yhteistyönä blogin kautta.


tiistai 25. huhtikuuta 2017

RATSAILLA - MINÄ JA BÖRJE

Heippa hei! Blogini on ollut vähän hiljainen viimeisen kuukauden ajan, sillä hevoskuvauksia ei ole juurikaan ollut vuodenajasta johtuen. Muuten alkukevät on yksi lempivuodenajoistani, mutta valokuvauksellisesti se ei ole niin kaunista kun ympäristö on tasaisen harmaata ja hevoset tiputtelevat talvikarvaansa, se on kuvien kannalta vähän tylsää. Olen tehnyt paljon henkilö- ja yrityskuvauksia viime aikoina ja salamavaloilla sisätiloissa kuvaaminen on sekin hauskaa, mutta homma poikkeaa niin suuresti tämän blogin aihepiiristä ettei niistä oikein synny tänne blogiin sisältöä.

Huomisesta lähtien kalenteriin on onneksi taas buukattu paljon hevoskuvauksia useana päivänä viikosta, sekä tilattuja Hestafoto-kuvauksia että omia projekteja. Olen niin innoissani, koska hevosten kuvaaminen on se mistä nautin kaikista eniten ja jossa koen olevani parhaimmillani. Vähän on meinannut kärsivällisyys olla koetuksella kun kuvausideoita on niin paljon että tahtoisi jo ulos kuvaamaan, mutta parhaan lopputuloksen saamiseksi on kuitenkin vielä odotettavia otollisempia ilmoja. No, ei enää kauaa!

Aamulla latasin Instagramiin poikkeuksellisesti kuvan jossa olen itse hevosen selässä enkä kameran takana, ja näköjään halutaan nähdä ja kuulla lisää myös minun ratsastuksestani kuvausjuttujen ohella, joten tässä postauksessa kerron vähän millainen oma ratsastusharrastukseni on tällä hetkellä.


Nyt ratsunani toimii 10-vuotias islanninhevosruuna Börkur, jota olen ratsastanut pari kuukautta. Börje on osaava ja hyvä hevonen jonka kanssa on mukava tehdä töitä. Helppo hevonen se ei missään nimessä ole, mutta silloin kun palaset loksahtavat paikoilleen sen ratsastaminen on todella palkitsevaa.






Tämän hetkisiä tavoitteita on parantaa Börjen yleiskuntoa ja kestävyyttä, kasvattaa lihasmassaa ja kehittää tasapainoa jotta se saisi voimaa kantaa itsensä paremmassa ryhdissä.  Minulle on myös tärkeää että Börje toimii mahdollisimman kevyillä avuilla tilanteessa kuin tilanteessa, myös ratsastuskentän ulkopuolella. Ihan perusasioita siis. Edistysaskelia tapahtuukin koko ajan ja meidän yhteistyö paranee päivä päivältä.

Vaikka olen ratsastanut koko ikäni, otti oma ratsastukseni kunnolla takapakkia pari vuotta sitten kun ratsastin hyvin epäsäännöllisesti, lähinnä täysillä maastossa, en käynyt tunneilla ja fyysinen kuntoni oli muutenkin nykyistä huonompi. Edelleenkin minun on tehtävä paljon töitä korjatakseni silloin muodostunutta virheellistä ratsastusasentoani ja parantaakseni kehonhallintaani.

Börjen kanssa olen alusta asti valmentautunut säännöllisesti ja meidän valmentajamme ovat super tarkat ja ammattitaitoiset Anne Porevirta ja Arnella Nyman. Heidän tunneillaan tulee joka kerta uusia oivalluksia ja he huomaavat asioita ratsastuksestani joista en itse ole edes tietoinen - kyllä hyvät valmentajat ovat tässä lajissa arvokkaita!




Börje on siinä mielessä opettavainen hevonen että siltä saa aina välitöntä palautetta. Jos teen itse selässä virheen, se ei edes yritä tehdä oikein mutta kun itse ratsastan hyvin myös hevonen tekee parhaansa. Mitään se ei anna ilmaiseksi, vaan yrittää aina jokaisen uuden tehtävän kohdalla ensin toimia päinvastoin kuin mitä on pyydetty, jos vaikka sittenkin pääsisi helpommalla...

Pidän Börjestä ihan älyttömän paljon ja sen ratsastaminen on aina kivaa. Parhaimmillaan se on juuri sellainen kuin hyvä ratsuhevonen minun mielestäni on - se on reipas ja eteenpäinpyrkivä mutta silti kuuliainen ja kevyt, sillä on selkeät ja laadukkaat askellajit, se on fiksu ja itsevarma ja todella kiltti. Ihan paras. Olen niin iloinen siitä että olen saanut tällaisen kultakimpaleen ratsastettavaksi (kiitos Miia)!



Takkini vetoketju on näissä kuvissa ärsyttävästi lähtenyt aukeamaan tuolta alhaalta ylöspäin, ja huomasimme sen vasta kuvien oton jälkeen. Näyttää vähän tyhmältä, mutta sellaista sattuu!

Lisätäänpä tähän loppuun vielä kuvauskopterilla kuvattu video jonka toteutimme yhdessä kollegani Antti Verkasalon kanssa jo jokin aika sitten. Antti kuvasi, minä editoin ja esiinnyin videolla.


Tämän postauksen kuvat on ottanut Minka Harjapää.

Haluatko jatkossa lukea lisää minun ja Börjen kuulumisia kuvausjuttujen ohella? :)