lauantai 29. syyskuuta 2018

VINKKEJÄ ISLANTIIN OSA 1.

Islanti on uskomaton maa jossa voit yhden päivän aikana nähdä tulivuoria, vesiputoksia, kuumia lähteitä, jäätiköitä, suurilla niityillä laiduntavia isoja hevoslaumoja, rannikkovesissä uiskentelevia hylkeitä ja valaita, upeita maisemia ja hämärän laskeuduttua taivaalla leiskuvat revontulet. Islanti on nykyään yhä useamman ihmisen matkatoiveissa ainutlaatuisen luontonsa ansiosta eikä tämä satujen saari onneksi ole täältä Suomesta katsottuna kaukanakaan.

Islannissa paljon matkustaneena saan usein viestejä ihmisiltä jotka suunnittelevat omaa Islannin matkaansa, ja siksi haluan nyt koota omat vinkkini tänne blogiin kaikkien kiinnostuneiden luettavaksi. Jaan vinkit kahteen eri postaukseen jotta tekstit eivät veny liian pitkiksi. Tässä ensimmäisessä postauksessa käyn läpi käytännön vinkkejä jotka kannattaa huomioida jo ennen matkalle lähtöä ja seuraavassa postauksessa kerro siitä mitä minun mielestäni Islannissa kannattaa tehdä, kokea ja nähdä.



LENTÄMINEN

Icelandair lentää suoraan Helsinki-Vantaalta Keflavíkiin reilussa kolmessa tunnissa. Myös Finnairilla on nykyään suoria lentoja ainakin sesonkiaikaan ja esimerkiksi Norwegian tarjoaa lentoja Islantiin Oslon kautta. En itse kuitenkaan suosittelisi mitään muuta matkustusmuotoa kuin suoraa lentoa ja Finnairin ja Icelandairin väliltä valitsisin ehdottomasti Icelandairin.

Icelandairin lennoilla on paljon mukavuuksia vaikka kyseessä onkin lyhyt lento. Icelandairin koneissa on jokaisella matkustajalla oma henkilökohtainen näyttö jolta voi katsoa elokuvia, sarjoja, pelata pelejä yms., tarjolla on ilmaisia virvokkeita jokaisessa matkustusluokassa ja muutamalla eurolla saa ostettua koko lennon läpi hyvin toimivan WiFi-yhteyden. Siitä iso plussa, kolme tuntia ilman Instagramia olisi pitkä aika. Henkilökunta on mukavaa ja jo koneessa pääsee oikeanlaiseen tunnelmaan kun kuulutukset ovat islanniksi ja näytöillä pyörii klippejä upeista maisemista ja onnellisista islanninhevosista. Icelandairillä on usein hyviä tarjouksia ja itse olen parhaimmillaan ostanut meno-paluu liput noin 130€ hintaan, mutta yleensä hinnat ovat olleet siinä 300€ paikkeilla.

Itse matkustan usein pelkillä käsimatkatavaroilla, koska silloin säästyy sekä aikaa että vaivaa kun ei tarvitse miettiä missä laukku menee tai odotella laukkua lennon jälkeen. Suomen päässä pääsen omalta kotioveltani aina lähtöportille asti alle puolessa tunnissa kun lentokentällä ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin kävellä turvatarkastuksen läpi. Kätevää!



LIIKKUMINEN

Islannissa auto on aivan ehdoton. Maan joukkoliikenne keskittyy Reykjavíkin alueelle, ja siellä bussiyhteydet ovat ihan hyvät, mutta suurin osa nähtävyyksistä sijaitsevat kuitenkin kaupungin ulkopuolella. Reissuun ei siis kannata lähteä ilman vuokra-autoa.

Autonvuokrausfirmoja löytyy kymmenittäin, kansainvälisistä isoista yhtiöistä aina pienempiin paikallisiin yrityksiin. Auto kannattaa vuokrata etukäteen netistä, ja omien kokemusteni pohjalta suosittelen paikallisia yrityksiä kuten Blue Car Rental tai Átak Car Rental. Näiden firmojen kanssaan asioiminen on ollut helppoa ja mutkatonta, auton on saanut nopeasti ja kaikki on toiminut niin kuin on sovittu. Isompien firmojen kanssa olen kokenut asioinnin paljon vaikeammaksi, asiakaspalvelu on ollut huonoa ja palvelu aivan luokattoman hidasta. Näissä kansainvälisissä ketjufirmoissa asiakaspalvelijat yrittävät myös kaikin keinoin saada sinut vielä tiskillä ostamaan lisävakuutuksia vaikka olisit ostanut kaikki tarvittavat vakuutukset jo netistä, ja pahimmassa tapauksessa maksaisit siis samoista vakuutuksista kahteen kertaan, joten ole tarkkana!

Useimmat firmat sijaitsevat lentokentällä tai sen välittömässä läheisyydessä joten auto on helppo noutaa heti maahan saapuessa, mutta varsinkin sesonkiaikaan on varauduttava ruuhkaan ja pitkäänkin jonotukseen ennen kuin saa oman autonsa lunastettua.

Kesällä Islannissa pärjää varsin hyvin pikkuautolla ja valtaosa nähtävyyksista sijaitsevatkin hyvien teiden varrella. Talvisaikaan sen sijaan sääolosuhteet voivat olla aika hurjia, jolloin kannattaa harkita nelivetoa tai ainakin hieman isompaa menopeliä. Islannissa välimatkat ovat pitkiä ja ainakin itselläni tulee aina vietettyä suuri osa päivistä auton ratissa, joten kannattaa varata mukaan herkullisia eväitä ja hyvää musiikkia. Kannattaa myös muistaa että Islannissa lähin huoltoasema ei aina ole kovinkaan lähellä.




ASUMINEN

Itse olen useimmiten yöpynyt vieraana ystävieni luona, mutta kokemusta on myös monista erilaisista majoituksista kuten AirBnB asunnoista ja guesthouseista, kummastakin vain hyviä kokemuksia. Nykyään Islannissa turismi on suurta ja hotellit täynnä, joten majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin ennen reissua, jotta löydät parhaan hinta-laatusuhteen. Esimerkiksi pari kesää sitten kiersimme koko saaren ympäri ystäväni kanssa, jolloin varasimme majoitukset aina iltaisin sen mukaan missäpäin olimme. Tällä tyylillä pystyi hyvin matkustamaan vielä joitain vuosia sitten, mutta nykyään kaikki majoitukset ovat niin täynnä, että vapaat vaihtoehdot jäävät aika rajallisiksi ilman ennakkovarausta ja jouduimmekin ajamaan pitkiäkin matkoja ympäri Islannin maaseutuja vapaan huoneen perässä.

Islanti on sivistynyt maa ja islantilaiset mielettömän vieraanvaraisia, joten kaikki majoitusvaihtoehdot ovat lähes poikkeuksetta erittäin siistejä ja viihtyisiä, liian valikoiva ei siis tarvitse olla. Islannissa on toki myös hienompia hotelleja, mutta koska jo vaatimattomampi asuminenkin on kallista eikä Islanti ole sellainen maa jossa kannattaa käyttää aikaansa hotellilla oleskeluun, en ole koskaan kokenut tarvetta hienoille hotellihuoneille. Löhölomat ovat sitten erikseen. Nuorempana köyhänä opiskelijana on tullut nukuttua joitain öitä myös autossa sekä teltassa, enkä voi mitenkään suositella kumpaakaan.

Yksi paikka johon ihastuin ikihyväksi oli Stóra-Sandfell, joka on pienen pieni mökkikylä kirjaimellisesti keskellä ei yhtään mitään suuren vuoren juurella itäisessä Islannissa. Mökit ovat ihania perinteisiä kesämökkejä mäntypaneeliseinineen, pihagrilleineen ja pirttikalusteineen. Siellä oli aivan erityinen tunnelma ja olisin voinut jäädä sinne pidemmäksikin aikaa. Ehkä paikasta tekee erityisen myös se helpotuksen tunne mikä siihen liittyi, kun vihdoin pääsimme perille sen jälkeen kun olimme huonossa säässä ja tiheässä sumussa vahingossa oikaisseet pois päätieltä ja päädyimme ylittämään vuoren pienellä autollamme, peloissamme ja kädet täristen... Nyt seuraa pieni opettavainen tarina:

Olimme ajamassa saaren ympäri ja jossain vaiheessa navigaattorimme ohjeisti meidät pois päätieltä. Tie muuttui hiekkatieksi ja se alkoi pikkuhiljaa nousemaan yhä jyrkemmin ylämäkeen. Nousu vuorenrinnettä ylös oli oikeasti todella jyrkkä, tie liukas sateesta ja vasemmalla puolellamme jyrkkä pudostus. Näkyvyys eteenpäin oli noin 10 cm tiheän sumun takia ja kädet täristen oli vain ajettava tietä eteenpäin, sillä jos olisimme pudottaneet vauhtia tai pysähtyneet auto ei olisi enää liikkunut eteenpäin ja tie oli sen verran liukas ja kapea ettei siinä pystynyt kääntymään. Jatkoimme siis matkaa eteenpäin itku kurkussa kun ei muutakaan voinut. Tämä vuoren ylittävä tie oli 25 km pitkä, sinne tänne loikkivien lampaiden lisäksi tiellä ei ollut muuta liikennettä eikä sen varrella ollut mitään asutusta. Kaikista pelottavinta oli ettei puhelinverkkoakaan ollut joten jos jotain olisi sattunut niin siellähän olisimme sitten keskenämme yrittäneet selviytyä. Kaikki päätyi onneksi hyvin, mutta en kyllä lähtisi samanlaiselle retkelle enää uudestaan. Mitä siis tästä opimme? Pysy aina päätiellä äläkä luota navigaattorin ehdottamiin oikoreitteihin.




SYÖMINEN

Islannissa ulkona syöminen on kallista, eikä aina kovin laadukasta. Reykjavíkissä ravintolavaihtoehtoja on paljon, mutta monessa paikassa, varsinkin keskustan alueella ja ostoskeskuksissa, taso on laskenut sekä ruuan että asiakaspalvelun osalta turismin nousun myötä. Enää ravintoloiden ei tarvitse välittää siitä tuleeko asiakas takaisin vai ei, kun asiakaskunta on niin vaihtuvaa. Ei ole ollenkaan poikkeuksellista että esimerkiksi ihan täysin tavallisesta pizzasta ja limusta joutuu maksamaan 30€. Ja voin kertoa että siinä vaiheessa kun olet kolme päivää putkeen joutunut pettymään jokaiseen 30€:n pizzaan/salaattiin/muuhun perusateriaasi, se alkaa vähän harmittamaan.

Kannattaa siis melko tarkasti pohtia mihin menee syömään ja kysyä paikallisilta suosituksia. Islantilaiset itse ovat omaksuneet hyvin amerikkalaisen tavan syödä, pikaruokaloita löytyy Reykjavíkin alueelta tiheään ja paikallisia hodari-, hamppari- ja pizzapaikkoja on paljon mutta myös kansainvälisiä ketjuravintoloita. Esimerkiksi Suomeen vasta rantautunut TacoBell on ollut Islannissa jo yli 10 vuotta. Reykjavíkin ulkopuolella ravintolavaihtoehdot ovat huomattavasti suppeampia ja hintatasoa jopa korkeampi. Mikäli majoituspaikassasi on kokkausmahdollisuus suosittelen tekemään ainakin osan ruuista itse.

Onneksi niitä hyviäkin paikkoja löytyy ja oma ehdoton suosikkiravintolani on Selfossissa sijaitseva Kaffi Krús, joka on ehkä maailman viihtyisin kahvila/ravintola. Ruoka siellä on todella hyvää ja hinta-laatusuhde kohdillaan. Käyn Kaffi Krúsissa aina kuin olen Selfossin suunnilla, sinne on ollut helppo mennä ystävien kanssa lounaalle, sopia tapaamisia tai istuskella yksin läppärin kanssa ja aina on saanut hyvää ruokaa ja palvelu on ollut ystävällistä.

Islannissa seurataan hyvin maailman ruokatrendejä, ja erikoisruokavaliot osataan ottaa huomioon. Itse olen vegaanisella ruokavaliolla enkä ole kokenut sitä Islannissa ongelmalliseksi, aina on löytynyt vaihtoehtoja, toisin kuin joissain muissa maissa. Reykjavíkissä on joitain vegaaniravintoloita, mutta oikeastaan missä vain on aina vegaanisia vaihtoehtoja tarjolla ja myös ruokakaupoissa on hyvät vegaanituotevalikoimat.



SHOPPAILU

Islanti ei ole mikään shoppailijan paratiisi (paitsi tietysti poikkeuksena jos olet shoppailemassa islanninhevosta), sillä hintataso on korkea. Reykjavíkissä on kuitenkin kaksi ostoskeskusta, Kringlan ja Smáralind. Niissä on ihan hauska kierrellä jos on esimerkiksi sateisena päivänä Reykjavíkissä, mutta samat H&M:t ja Zarat niistä löytyy kuin kaikkialta muualtakin, paitsi korkeammilla hinnoilla.

Joitain islantilaisia vaatemerkkejä kannattaa katsoa, kuten 66North ja Cintamani, jotka kummatkin valmistavat laadukkaita ulkoiluvaatteita. Kummallakin merkillä on outlet myymälät Reykjavíkissä joissa saattaa tehdä hyviä löytöjä, mutta esimerkiksi kauppakeskusten liikkeissä hinnat ovat korkeat ja samat tuotteet on usein mahdollista löytää netistä paremmin hinnoin. Sama koskee ratsastusvarusteita - tilaa netistä. Turistikauppoja on runsaasti ympäri Islantia, ja niissä kaikissa myydään samoja ylihintaisia matkamuistoja. Jotkut ehkä tykkäävät, mutta itse välttelen turhaa krääsää enkä ole löytänyt näistä juurikaan mitään ostamisen arvoista.

Minulla on tapana viedä Islannista tuliaisiksi paikallista karkkia ja suklaata, sillä sen homman islantilaiset osaavat! Islantilaiset makeiset ovat todennäköisesti maailman parhaita. Vain reilun 300 000 asukkaan maaksi Islannin paikallinen karkkivalikoima on ihan käsittämättömän laaja. Islannissa syödään paljon lakua ja salmiakkia aivan kuten Suomessakin, ja islantilaisilla on useita erilaisia makeisia joissa on yhdistetty suklaata ja lakua. Nam! Myös vegaanisella ruokavaliollani olen löytänyt todella paljon erilaisia herkkuvaihtoehtoja.

Islannissa voi maksaa pankki- tai luottokortilla aivan joka ikisessä paikassa. Itse en koskaan nosta käteistä Islantiin matkatessa, eikä sille ole ollut tarvetta. En itse asiassa aina kanna edes lompakkoa mukanani, vaan kaikki maksut hoituvat kätevästi iPhonen ApplePay ominaisuudella.


PUKEUTUMINEN

Islannissa säät vaihtelevat. Tunnin sisällä saattaa olla kaikkea raekuuroista auringonpaisteeseen ja täydestä tyyneydestä hirmumyrskyyn. Mutta lähtökohtaisesti kannattaa varautua siihen että on kylmä ja tuulee kovaa, niin kesäisin kuin talvisinkin. Kerrospukeutuminen kannattaa ja vettäpitävät materiaalit ovat hyvä valinta. Toppatakki ja pipo eivät ole missään nimessä liioittelua kesälläkään. Kuten jo aiemmin mainitsin matkustan yleensä pelkillä käsimatkatavaroilla, joten pakkaamalla fiksusti saa kyllä vaatteet jokaiselle säälle mahdutettua pieneenkin laukkuun.

Näin valokuvaajana on pakko myöntää että autossa kulkee usein mukana kaksi eri vaatekertaa - yksi siisti asu valokuvia varten ja toinen asu joka käytännössä on kasa kaikkea lämmintä päällekkäin niihin hetkiin kun kamerat ovat repussa. Toimii! 





HEVOSMATKAAJILLE HUOMIOITAVAA

Mikäli mielit ratsastamaan Islannissa ja ajatuksissa on ottaa omaa ratsastusvarustetta mukaan, täytyy olla tietoinen käytettyjen ratsastusvarusteiden tuontia koskevista säädöksistä. Islantiin ei saa esimerkiksi ollenkaan tuoda muussa maassa käytössä olleita käsineitä, raippoja, suitsia tai satuloita edes pestyinä. Omat ratsastusvaatteet tulee pestä huolellisesti pesukoneessa ja sellaiset varusteet jotka eivät kestä konepesua kuten ratsastussaappaat ja kypärä tulee huuhdella huolellisesti sekä desinfioida (esimerkiksi Virkon-S on tähän sopiva tuote) hyvissä ajoin ennen reissua.

Nämä toimenpiteet siksi että halutaan suojella islanninhevosia mahdollisilta virustartunnoilta sillä Islannissa ei esiinny samoja tauteja kuin muualla maailmassa ja tästä syystä islanninhevosia ei esimerkiksi rokoteta samalla lailla kuin meillä täällä Suomessa. Lisää varusteiden tuonnista ja siihen liittyvistä säädöksistä voit lukea täältä. Kunnioitathan tätä sääntöä, sillä jo yhden turistin mukana kantautuva virus voisi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa epidemian koko maahan.

Myös hevosten tuonti Islantiin on täysin kiellettyä, mikä tarkoittaa sitä että esimerkiksi kansainvälisiin kilpailuihin matkaava hevonen ei voi enää ikinä palata takaisin kotiinsa. Tämä on tietenkin hieman surullista, mutta sääntö on ollut käytössä jo lähes tuhat vuotta ja sillä halutaan varmistaa että rotu pysyy terveenä ja puhtaana. Islannissa ei ole ollenkaan muun rotuisia hevosia kuin islanninhevosia.



Hintataso Islannissa on korkea mutta suurin nähtävyys on kuitenkin luonto, ja sitä saa ihastella ihan ilmaiseksi, joten pienellä suunnittelulla reissuun on varmasti mahdollista lähteä myös pienemmällä budjetilla.

Itse käyn Islannissa usein, sillä sinne on helppo lähteä aina kun kaipaan pientä irtiottoa arjesta. On mukavaa kun kaikki siellä on niin tuttua ja kotoisaa ja tietää viihtyvänsä. Islanti tuntuu minusta jo toiselta kotimaalta ja joka reissulla sitä ihastuu niihin uskomattomiin maisemiin ja islantilaiseen kulttuuriin hieman enemmän. Islanti on oikea satujen saari joka jokaisen kannattaisi kokea edes kerran elämässään.

Tässäpä oli ensimmäinen osa siitä mitä kannattaa ottaa huomioon Islantiin reissatessa, toivottavasti tästä on hyötyä niille ketkä suunnittelevat omaa reissua. Kysy kommenteissa mikäli jokin asia jäi vielä askarruttamaan! Ensi postauksessa kerron vinkkejä siitä mitä kannattaa nähdä ja tehdä.

Oletko käynyt Islannissa tai haluaisitko käydä? :) 

perjantai 13. huhtikuuta 2018

SE KAIKISTA TÄRKEIN

Postaus toteutettu yhdessä Back On Track Suomi kanssa.

Uuden hevosen myötä on ollut syytä uudistaa myös varustepuolta, tai tarkemmin sanottuna ylipäätänsä hankkia varusteita. Hríman tullessa tallin pihaan minulla ei ollut vielä edes riimunnarua millä taluttaa hevonen trailerista tarhaan saati sitten harjoja, loimia, ruokakippoa tai yhtään mitään muutakaan. Haluan panostaa laadukkaisiin varusteisiin ja hankkia vain sellaista jolle ihan oikeasti on käyttöä, joten teen uusia hankintoja pikkuhiljaa tarpeen mukaan ja tarkasti harkiten.

Myöskään omaa ratsastuskypärää minulla ei ollut Hríman saapuessa, sillä olin aiemmin unohtanut kypäräni Islantiin. Ja Islantiin vanha kypäräni onkin nyt saanut jäädä. Vanha kypäräni oli jostain alennuslaarista ostettu tuskin mitään turvaluokituksia täyttävä peruskypärä. Mitään onnettomuuksia ei vanhan kypärän kanssa onneksi koskaan käynyt, mutta silti minusta tuntui että seuraavan kypärän kohdalla halusin panostaa ennen kaikkea turvallisuuteen. Pohdin pitkään erilaisten vaihtoehtojen välillä, ja sovitinkin useita eri kypärämalleja ja -merkkejä, päätyen tähän Back On Track EQ3-kypärään sen kauniin ulkonäön, täydellisen istuvuuden ja ennen kaikkea ainutlaatuisen turvajärjestelmän ansiosta.




Se mikä tekee EQ3-kypärästä niin ainutlaatuisen on kypärään integroitu MIPS-teknologia. MIPS on tieteellisten ja lääkinnällisten tutkijoiden kehittämä järjestelmä, joka imitoi ihmisen päässä olevaa suojausmekanismia. Kun päähän kohdistuu vino isku, aivot voivat liikkua aivo-selkäydinnesteessä, joka vaimentaa aivoihin kohdistuvia voimia. Kypärässä on integroitu pienikitkainen kerros, joka voi absorboida osan energiasta, joka voisi muuten aiheuttaa aivovaurion. Tämä kypärä on suunniteltu ja hyväksytty kaikkeen ratsastukseen, se on testattu ja hyväksytty CE ja EU:n VG1-standardin mukaisesti.

Tämän kypärän edeltäjä, EQ2 valittiin ruotsalaisen vakuutusyhtiön Folksamin testissä markkinoiden turvallisimmaksi kypäräksi, ja tässä uudessa EQ3 mallissa ominaisuuksia on paranneltu vielä entisestään, joten voin olla varma siitä että mahdollisen tippumisen sattuessa päätäni suojaa mahdollisimman turvallinen ratsastuskypärä.



EQ3-kypärästä on olemassa kaksi eri mallia, perusmalli sekä tämä uusi Lynx-malli mikä minulla on. Lynx-mallissa on mahdollisuus säätää kypärän kokoa niskassa olevan säätörullan avulla. Säätömahdollisuus takaa parhaimman mahdollisen istuvuuden, ja se on kätevä ominaisuus etenkin talvisin kun kypärää löysätessä alle saa helposti mahdutettua pipon tai huivin ilman että kypärä kiristää tai tuntuu epämukavalta. Tämä on ainakin omassa käytössäni todella arvostettu ominaisuus. Oma kypäräni on tyylikäs sileäpintainen musta malli, mutta kypärää saa myös ruskeana ja sinisenä, sekä mikromokkaisella tai keinonahkaisella pintamateriaalilla.

Nyt parin viikon käytön jälkeen en voi olla muuta kuin tyytyväinen tähän kypärään! Sanoisin että tämä on paras kypärä mikä minulla on koskaan ollut. Kypärä on todella kevyt ja mukava päässä, se istuu hyvin ja näyttää kivalta. Kypärä ei keiku eikä valahda silmille, ei paina mistään ja on jopa niin huomaamaton etten aina meinaa muistaa ottaa sitä ratsastuksen jälkeen päästäni pois.




Muistathan aina käyttää kypärää ratsastaessa! Vaikka minun valokuvissani ollaankin välillä hevosen selässä ilman kypärää, en voi suositella sitä kenellekään yhtään missään tilanteessa. Kuvauksissa olemassa olevat riskit tiedostetaan aina, enkä koskaan päästä ketään selkään jos tilanne näyttää siltä että se ei ole turvallista. Kuvaukset aloitetaan aina maastakäsin, ja jos selkään mennään siellä ollaan vain lyhyt hetki eikä koskaan mennä käyntiä kovempaa. Ratsastajan pitää olla kokenut ja hevosen hänelle tuttu jotta ylipäätään suostun ottamaan kuvia myös selästä. Turhia riskejä tulee välttää ja maastakäsinkin saa aina hyviä kuvia.

Kaikista turvatoimista huolimatta minunkin kuvauksissani on tapahtunut tippumisia muutaman kerran, vaikka viime tippumisesta taitaakin olla jo 5 vuotta aikaa. Mustelmia on tullut ja yhdeltä kuvattavalta murtui jalka, mutta luojan kiitos kukaan ei ole koskaan kolauttanut päätänsä. Kuvaukset ovat kypärättömyydessään siis poikkeustilanteita ja silloin kun oikeasti ratsastetaan tulee kypärää käyttää aina. Ei ole mitään syytä olla käyttämättä. Onnettomuuden sattuessa hyvä kypärä voi ihan oikeasti pelastaa henkesi.

Postauksen kuvat on ottanut Minka Harjapää.

Milloin olet viimeksi miettinyt oman kypäräsi turvallisuutta? Olisiko jo aika päivittää uuteen? :)


perjantai 16. maaliskuuta 2018

UUSI HEVONEN - HRÍMA FRÁ AUSTURKOTI


Minulta pyydettiin blogipostausta uudesta hevosestani ja siitä miten hänet löysin, ja jos totta puhutaan niin onkin jo korkea aika tuottaa uutta sisältöä myös tänne bloginkin puolelle, joten tässä tulee pieni kertomus siitä miten Hríma tuli minulle.

Olin Islannissa joulukuussa 2017 kuvausreissulla, mutta matkalla oli myös toinen salaisempi agenda, nimittäin ajatuksissa oli mahdollisesti löytää pieni ja pörröinen matkamuisto itselle. Olin jo jonkin aikaa katsellut Suomen islanninhevosmarkkinoita, mutta sopivaa hevosta ei tuntunut täältä löytyvän. Etsinnässä oli nuori tamma, itselle ratsuksi ja myöhemmin myös jalostuskäyttöön jos osoittautuisi siihen sopivaksi.



Hríma löytyi Austurkotin tilalta Selfossista jossa suomalais-islantilainen ystäväni Maiju Varis on töissä. Austurkotin omistavat Hugrún Jóhanssdóttir ja Pall Bragi Hólmarsson jotka ovat varmasti tuttuja suurelle osalle suomalaisista islanninhevosharrastajista, sillä Palli on mm. toiminut Suomen maajoukkueen valmentajana ja hän käy usein Suomessa pitämässä kursseja.

Austurkotissa kokeilin kahta tammaa, joista toinen oli kyllä todella hyvä hevonen, mutta se ei vain tuntunut itselle sopivalta. Tässä pienessä 5-vuotiaassa kimossa puolestaan oli jotain mikä tuntui heti oikealta. Ensimmäisellä kokeilukerralla ratsastin tammaa maneesissa ja kotiinlähtöäni edeltävänä päivänä kävin vielä uudemman kerran kokeilemassa kuinka meillä sujuisi maastoilu, ja hyvinhän se sujui.

Minulla oli yhdellä toisella tilalla toinenkin tamma kokeilussa josta olin myös kiinnostunut, mutta pitkän pohdinnan tuloksena tulin siihen päätökseen että Hríma olisi kuitenkin se parempi vaihtoehto. Ja niin siinä sitten kävi, että vaikka toiveissa oli löytää pitkätukkainen ja näyttävä sinisilmä päädyinkin tällaiseen pieneen pehmolelua muistuttavaan nappisilmään. No, Hríman ihana luonne kompensoi sen mikä jouhien pituudesta jää vajaaksi, haha. Ja onhan hän nyt ihan mielettömän söpö!

Hrímassa ihastuin upeaan luonteeseen, tamma oli ja on edelleenkin todella positiivinen hevonen joka pitää ihmisten seurasta ja rakastaa rapsutuksi ja pusuja. Hän on täysin mutkaton käsitellä, utelias ja rohkea. Ratsastuksellisesti tamma on vielä melko alussa, mutta on saanut hyvän peruskoulutuksen, on yhteistyöhaluinen, sopivan viljakas ja kaikin puolin mukava. Askellajit ovat hyvät ja selkeät ja kehittyvät varmasti vielä paljon.

Hríman isä on nykyään Suomessa asuva Heimur frá Austurkoti, jonka omistaa Mari Väyrynen-Kunnas joka toi orin Suomeen keväällä 2016. Hríman isänisä on Kjarni frá Þjóðólfshaga 1 ja emä on Svanhildur frá Minni-Borg.


Tuntui turvalliselta ostaa hevonen suoraan tutulta ja arvostetulta kasvattajalta, kun voi luottaa siihen että hevosta on hoidettu ja käsitelty hyvin koko sen elämän ajan, ja se on ratsukoulutettu ammattitaitoisesti. Tamman olemuksesta kyllä huomaa että hänellä on ollut aivan ihanat olosuhteet kasvaa ja oppia, niin avoin ja luottavainen hevonen hän on. Ei ole mitään takaraivossa kummittelevia traumoja tai huonoja kokemuksia.

Kun eläinlääkärintarkastus oli suoritettu ja kaupat tammasta tehty joulukuun lopussa alkoikin pitkä odottaminen siitä koska saisin hevoseni kotiin. Hevoset lentävät Islannista Ruotsiin, ja alunperin lentoa suunniteltiin tammikuun puoleen väliin mutta nämä hevoslennot harvemmin kuitenkaan toteutuvat suunnitelmien mukaan, ja lentoa siirrettiin useampaan otteeseen aina maaliskuun alkuun asti. Muutto uuteen maahan lentoineen ja laivamatkoineen on pitkä ja rankka kokemus etenkin tällaiselle nuorelle hevoselle joka ei ole aiemmin synnyintilansa peltoja pidemmällä käynyt, mutta Hríman matka oli mennyt todella hienosti ja tamma oli erinomaisessa kunnossa ja hyvinvoiva saapuessaan.

Hríma on nyt ollut kotona 10 päivää ja on pääasiassa saanut levätä ja toipua matkasta, sulatella elämänmuutosta ja oppia uudet päivärutiinit. Hampaat ja kaviot on huollettu, ja Hríma on saanut paljon kehuja hyvästä käytöksestään ihan jokaiselta joka on tammaa käsitellyt. Meidän yhteinen elämä on alkanut paremmin kuin hyvin ja en voisi olla tyytyväisempi hevoseeni. Tästä on ilo lähteä tutustumaan paremmin ja kehittymään yhdessä eteenpäin!




Kuvat Hrímasta Islannissa on ottanut Céline Schenkelberger.
Kuvat minusta ja Hrímasta on ottanut Daniela Pietikäinen.

Eikö Hríma olekin söpö?

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

VUODEN 2017 PARAS PÄIVÄ

Tiedättekö ne päivät kun kaikki on vaan ihan täydellistä etkä tahtoisi vuorokauden koskaan vaihtuvan? Ne on kultaa ne. Tässä postauksessa kerron teille minun vuoden 2017 parhaasta päivästä. Päivä ei varsinaisesti ollut suuri ja ihmeellinen, mutta sitäkin onnellisempi. Koko päivä oli yhtä hymyä ja naurua, sää oli poikkeuksellisen lämmin islantilaiseksi syyspäiväksi, stressistä ei ollut tietoakaan ja meillä oli niin hauskaa ja kaikki oli ihanaa ja kaunista!






Tämä päivistä parhain oli 1. syyskuuta ja olimme pienellä lomalla Islannissa parhaan ystäväni Leenan sekä kahden yhteisen ystävämme kanssa. Tämä oli lomamme toinen päivä ja päivämme alkoi ratsastustunnilla Margrétarhofin tilalla, jossa myös yövyimme. Ensin treeniä maneesissa ja sitten vauhdikkaalle maastoretkelle. Voin kertoa teille että mikään ei voita reipasta tölttilenkkiä Islannin maisemissa, ihan erilaista kuin kotona ratsastelu. Ratsastuksen jälkeen piti tottakai käydä kaikki tallin hevoset perinteisesti läpi, jokaiselle pusu omalla vuorollaan. Ja kun tämä pakollinen kierros oli suoritettu kunnialla läpi, olikin aika ryhtyä miettimään päivän varsinaista ohjelmaa. Monia hyviä ehdotuksia heitettiin ilmoille (Islannissa riittää nähtävää ja koettavaa), mutta kun kävi ilmi etteivät ystäväni olleet käyneet Jökulsárlónin jäätikköjärvellä päätin että sinnehän meidän on sitten lähdettävä! Koska se on maailman kaunein paikka.

Matkaseurueeni tuntien taisin vähän vähätellä matkan pituutta kohteeseemme, sillä ajomatkaa oli yli neljä tuntia suuntaansa eikä "joku parisen tuntia" niin kuin ehkä asian ilmaisin... En vaan voinut ottaa riskiä että joku romuttaisi suunnitelmani liian pitkän ajomatkan takia. Jökulsárlón on mielestäni Islannin upein nähtävyys, eikä sitä kannata sivuuttaa sen takia että se on melko reilun ajomatkan päässä kaikesta muusta. Jos olette matkaamassa Islantiin, käykää siellä. Ja sitä paitsi Islannissa autoilu itsessäänkin on ihan huikeaa, kun maisemat ovat niin mielettömiä. Ei voi ihan Lahden motaria verrata.







Matkalla Jökulsárlónille pysähdyimme pariin otteeseen nauttimassa säästä ja maisemista (ja tietty "puskapissillä" joka kuitenkin puskien puutteen takia oli enemmänkin avoin turistinäytös, mutta ei siitä sen enempää). Harvemmin Islannissa on syyskuussa (tai minään muunakaan kuukautena) yli +20 astetta lämmintä ja täysin tyyntä, mutta nyt oli! Se tuntui niin epätodelliselta ja ihanalta. Kuka muka kaipaa etelänlomaa kun Islannissakin on tällaiset puitteet auringonotolle?

Kun sitten saavuimme perille Jökulsárlónille aurinko oli jo laskemaisillaan ja vastassamme oli mitä uskomattomin maisema pehmeässä pastellin sävyisessä valossa kylpien. Itse olen käynyt tällä satumaisella järvellä monta kertaa, ja aina se näyttää hienolta oli sää tai vuodenaika mikä tahansa, mutta nyt aurinko värjäsi sen niin kauniisti että sai itsekin katsella maisemaa ihan uusin silmin. Jökulsárlon on todennäköisesti hienoin paikka missä olen koskaan käynyt, niin epätodellinen se on.




















Islanti on mun "happy place" jonne on aina yhtä ihana palata, ja jossa on aina hyvä olla. En tiedä mikä siinä on, mutta se tuntuu niin kodilta että aina sitä löytää itsensä Icelandairin lentoliput kourassa vaikka vaihtoehtona olisi ollut lähteä etelän aurinkoon. Niin se vaan on että "home is where your heart is" vaikkei mun satujen saari ihan mikään Bahama ole.

Tämä päivä oli yksi niistä harvoista kun pystyi ihan oikeasti täysin irrottautumaan töistä, stressistä ja kaikista mieltä painavista asioista, ja vain keskittyä hetkestä nauttimiseen ja olla vain. Ihan koko päivän. Vuoden parhaan päivän tittelin saavuttamiseksi riittää siis ihan vain se että saa olla koko päivän hyvässä seurassa jossa voi olla täysin oma (dorka) itsensä, nauraa omille tyhmille vitseilleen, laulaa autossa kurkku suorana lempibiisejensä tahtiin (anteeksi takapenkkiläiset) ja ottaa sadoittain kuvia joiden onnistumisella tai epäonnistumisella ei ole mitään väliä. Kun ei ole kiire mihinkään eikä taivaalta sada räntää, eikä edes vettä. Se on parasta se.

Toivotaan vuodelle 2018 myös yhtä ihania päiviä. Hyvää uutta vuotta kaikille! <3

Mikä oli sinun paras päiväsi vuonna 2017? :)





ISLANTI VLOGI OSA 2



Tässä Islannin reissun vlogisarjan toinen osa, jossa käytiin vesiputouksella kuvaamassa sinisilmäistä oria, ratsastamassa ja syömässä Islannin tunnelmallisimmassa ravintolassa.

Valokuvat vesiputoukselta tulevat aikanaan omassa postauksessaan.

Katsoitko sinä videon? :) 

lauantai 23. joulukuuta 2017

ISLANTI VLOGI OSA 1



Hankin viime kuussa vihdoin haaveilemani pikkukameran, joka olisi pieni ja kevyt, kääntyvällä näytöllä ja hyvällä kuvalaadulla varustettuna! Omat isot järjestelmäkamerani ovat niin kömpelöitä joka päiväiseen videoiden kuvaamiseen, mutta tällä uudella kameralla kuvaaminen oli todella hauskaa ja helppoa joten videomateriaalia on varmasti tulossa myös jatkossa.



Julkaisen tämän kuvauksen loput kuvat erillisessä blogipostauksessa, kunhan saan ne käsiteltyä valmiiksi.

Mitä pidit videosta? :) 


perjantai 28. heinäkuuta 2017

KAMEROITA, ISSIKOITA JA HATTARATUKKA



Muutama viikko sitten järjestettiin kesän ensimmäinen hevosvalokuvauskurssimme Ankin tallilla Kirkkonummella. Kurssipäivä oli mitä mainioin kesäpäivä, ja puitteet tallilla olivat ihan täydelliset hyville kuville. Kurssi oli tarkoitettu kaikentasoisille kuvaajille, ja paikalle saapuikin ihana joukko erilaisia kuvaajia kameroineen. Muutamilta kurssilaisilta löytyi ties millaista putkea, siinä jäi kuulkaas tämän vetäjän kalusto ihan kakkoseksi. ;)

Loppuunmyyty kurssi alkoi luennolla, joka pidettiin ihanan tunnelmallisessa Nummiksessa, eli tilan leirirakennuksessa. Luennolla käytiin läpi paljon tärkeitä kohtia hevosten valokuvaukseen liittyen, aina kameratekniikasta tekijänoikeuksiin ja turvallisuuskysymyksistä hevosen poseeraamiseen. Kurssilaiset osallistuivat ahkerasti keskusteluun esittäen omia kysymyksiä ja ajatuksia, mikä oli mukavaa. Ilmapiiri oli rento ja keskustelu antoisaa. :)

Luennon jälkeen päästiinkin ulos kokeilemaan oppeja käytännössä. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, ja keskipäivän haasteellinen auringonvalo oli mitä parhain havainnollistamaan valon vaikutusta kuvaan. Kuvasimme alkuun yhteisesti, erilaisissa valoissa ja eri lokaatioissa. Lounaan jälkeen jakaannuimme pienempiin ryhmiin kuvaamaan vapaasti ympäri tilaa jolta löytyy kymmenittäin erilaisia islanninhevosia aina pikkuvarsoista kilparatsuihin.















Iltapäivällä keräännyimme taas yhteen kuvausdemoa varten. Meillä oli kaksi super upeaa mallia, Venla ja Ingrid. Valitsimme tytöille oikein isot ja näyttävät prinsessamekot, jotka pääsivät edukseen valkeiden ratsujen rinnalla. Kuvasimme tyttöjä sekä yhdessä että erikseen kahdessa eri lokaatiossa. Sekä tytöt että hevoset poseerasivat niin kauniisti ja luonnollisesti että hyvät kuvat olivat taattuja!

Valkoisista hevosista ja vaaleista mekoista siirryttiinkin seuraavaksi vähän haastavampaan kokonaisuuteen - musta hevonen ja mustat mekon kirkkaassa vastavalossa kuvattuna! Siinä oli kurssilaisille pieni pähkinä purtavaksi, että miten tästä nyt saa onnistuneen kuvan. ;)







Kuvasimme aivan kurssin viime minuuteille asti, eikä sitä olisi vielä malttanut lopettaakaan, mutta taisi kaikilla jo olla muistikortit aika täynnä siinä vaiheessa. ;) Koko kurssin ajan yhtenä päällimmäisistä teemoista oli valon hahmottaminen, ja vaihdoimmekin tiheään tahtiin kuvauspaikkoja suorasta auringon valosta varjoon, sekä vastavalosta myötävaloon, nähdäksemme miten suuri merkitys valon luonteella ja suunnalla on kuvan tunnelmaan.

Kurssilaiset oppivat hyödyntämään luonnovaloa entistä paremmin, ja ymmärtämään valon vaikutuksen lopullisen kuvan luonteeseen. Moni myös uskaltautui ensimmäistä kertaa koskaan kokeilemaan täysin manuaalisia asetuksia kamerassaan, ja kurssilla koettiin monia hienoja oivalluksia ja edistysaskelia. :)



Kaiken kaikkiaan kurssipäivä oli aivan upea, meillä oli hauskaa ja kaikki kurssilaiset olivat ihania ja innokkaita oppimaan lisää kuvauksesta. Sain todella mukavaa palautetta kurssista ja monta kiitosta. Iso kiitos minunkin puolestani kaikille osallistujille ja avustajille! <3

Tähän loppuun vielä pieni katsaus kurssilaisten tuotoksiin, olkaa hyvät!




Kuvaaja: Sallis Lindqvist
www.facebook.com/sallislindqvistphotography/
www.instagram.com/sallislindqvist


Kuvaaja: Annika Kaskinen
photokaskinen.kuvat.fi/
www.instagram.com/photokaskinen/


Kuvaaja: Anne Salo



Kuvaaja: Hanna-Mari Lahtinen


Kuvaaja: Marjut Moisio




Kuvaaja: Niina Kuronen
www.instagram.com/niinakuronen
niinan.kuvat.fi



Kuvaaja: Johanna Järventaus
torpanpuutarha.blogspot.fi
www.instagram.com/torpanpuutarha








Kuvaaja: Daniela Pietikäinen
goldiponi.blogspot.fi
www.instagram.com/kultahippuja

Sama kurssi järjestetään uudestaan sunnuntaina 13.8.2017 Ankin tallilla Kirkkonumella ja mukaan mahtuisi vielä muutama osallistuja, joten tervetuloa mukaan! :) Lisätietoja Facebookissa.

Myös la 26.8 ja su 27.8 järjestetään kaksipäiväinen Kuvankäsittely ja valokuvauskurssi Talli Onnenpotkussa Nurmijärvellä, lisätietoja tästä. Kuvankäsittelyyn keskittyvää kurssia on kovasti toivottu, joten tässä oiva tilaisuus päästä oppimaan myös sitä puolta.

Ihanaa loppukesää ja toivotaan hyviä kuvauskelejä, nähdään kursseilla! ;) <3