tiistai 7. maaliskuuta 2017

MISTÄ HARRASTEKUVAAJA VOI LÖYTÄÄ KUVATTAVIA HEVOSIA?




Valokuvausharrastuksen alussa mallien hankkiminen saattaa aiheuttaa päänvaivaa. Kun oma tai kaverin hevonen on kuvattu jo moneen kymmeneen kertaan kaikista mahdollisista kuvakulmista ja ideat alkavat loppumaan, voi homma alkaa tuntumaan turhauttavalta ja yksitoikkoiselta. Silloin on tärkeää viedä harrastustaan askeleen eteenpäin.

Paras tapa edetä on kysyä tutuilta hevosenomistajilta ja tallinpitäjiltä josko saisit tulla kuvaamaan heidänkin hevosiaan. Kun kokemusta ja varmuutta kertyy enemmän voit myös lähestyä täysin tuntemattomia ihmisiä. Itse olen hankkinut malleja omiin projekteihini Facebookin ja Instagramin kautta. Voit joko selata ihmisten tilejä läpi ja laittaa suoraan viestiä mielenkiintoisille tyypeille tai sitten voit tehdä oman päivityksen seinällesi tai johonkin ryhmään, jossa haet malleja ja pyydät kiinnostuneita olemaan sinuun yhteydessä. Pääsääntöisesti ihmiset haluavat nähdä hienoja kuvia hevosistaan, ja harva kieltäytyy kuvausehdotuksesta. Itse olen tainnut saada vain yhden kielteisen vastauksen koskaan.




Muista kuitenkin että kuvauksen tulee tapahtua sinun ehdoillasi, eikä hevosenomistajan. Niin kauan kuin kuvaat harrastemielessä sinun tulee toteuttaa harrastustasi juuri niin kuin itse haluat. Kuvattavan hevosen omistaja voi toki osallistua ideointiin, mutta sinulla on oikeus päättää tartutko ehdotuksiin vaiko et. Jos kuvattava alkaa tarkkaan ohjeistamaan ja määräilemään sinua siitä millaisia kuvia hän haluaa, on kuvauksen luonne jo lähempänä tilattua työtä eikä sellaiseen pidä suostua ilman korvausta, oli osaamistasosi mikä tahansa.

Ennen kuvausta on tärkeää sopia tarkasti toimitettavista kuvista ja siitä mitä kuvattava saa niillä tehdä. Asia on hyvä sopia kirjallisesti, vaikka sähköpostitse samaan viestiketjuun missä olette sopineet kuvausajankohdankin. Tekijänoikeudet ovat edelleenkin monelle ihmiselle täysin vieras käsite, joten kuvien käyttöön liittyvät seikat kannattaa tehdä selväksi heti alusta alkaen väärinkäsitysten välttämiseksi. Tämän olen itse joutunut oppimaan kantapään kautta kun en ole osannut huomioida sitä kuinka vähän ihmiset tuntevat tekijänoikeuslakia, ja on pahoitettu mieltänsä epäselvyyksien takia.

Koska kuvaus kuitenkin vaatii myös kuvattavalta vaivannäköä on hyvän tavan mukaista lähettää muutama kuva vaivanpalkaksi. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa kohtuus, kaikkia kuvia ei todellakaan tarvitse toimittaa vaikka hevosenomistaja varmasti sitä toivoisikin. Ihmiset eivät välttämättä ymmärrä kuinka suuri työ jälkikäsittelyssä voi olla. Minä lupaan kiitokseksi yleensä kaksi kuvatiedostoa, enkä tee ollenkaan lupauksia toimitusajan suhteen, sillä en voi aina ennakoida millaisella aikataululla kerkeän omia projektejani käsittelemään (tämänkin postauksen kuvat on kuvattu jo viime vuoden toukokuussa, ja kerkesivät käsittelyyn vasta nyt) enkä halua niistä lisästressiä kun minun on työni puolesta jatkuvasti toimitettava kuvia tiukkojen aikataulujen puitteissa.

Vaikka vasta aloittelisit kuvausharrastustasi yhdestä asiasta on hyvä olla tarkka heti alusta asti, nimittäin käyttöoikeuksista. On todella ok että kuvattava käyttää kuvia ns. omassa käytössään, eli esimerkiksi Facebookissa, Instagramissa, tauluna olohuoneensa seinällä tai muussa ei-kaupallisessa tarkoituksessa mutta ole tarkka siitä etteivät kuvat päädy minkään yrityksen käyttöön ilman erillistä korvausta.

Minä saan viikottain yhteydenottoja koskien sitä kuinka kuviani haluttaisiin käyttää milloin missäkin yhteydessä, lehdissä, painotuotteissa, verkkojulkaisuissa, mainoksissa jne. ja näitä kaikkia yhteydenottoja yhdistää yksi yhteinen tekijä; viestin lopussa on kohta "valitettavasti emme pysty maksamaan mitään". Tällaisiin pyyntöihin vastaan aina kieltävästi, ja niin pitäisi kaikkien muidenkin, olit sitten ammattilainen tai harrastaja. Monet harrastekuvaajat antavat kuviaan yritysten kaupalliseen käyttöön "näkyvyyttä vastaan" ja tätä esimerkiksi isotkin lehtitalot ja mediat käyttävät häikäilemättä hyväkseen. Näkyvyys ei ole validi valuutta, eikä siitä oikeasti ole merkittävää hyötyä sinulle kuin erittäin harvoissa poikkeustapauksissa. Älä siis suostu moiseen. Ei ole mitään syytä miksi kenenkään pitäisi saada kuviasi ilmaiseksi.

Hevosenomistaja ei myöskään voi luovuttaa sinun ottamiasi kuvia eteenpäin ilman erillistä sopimusta. Tästäkin seikasta kannattaa aina mainita erikseen, sillä se ei välttämättä kaikille ole niin selvää.

Olen jo useampaan otteeseen törmännyt tilanteisiin joissa isot lehtitalot ovat siirtäneet artikkelien yhteyteen tulevien kuvien toimitusvastuun kokonaan juttuun haastateltavien harteille. Tämä on mielestäni törkeää! Milloin siitä tuli haastateltavien tehtävä tuottaa lehden sisältö ja vieläpä täysin ilmaiseksi? Ja nyt me emme puhu mistään pikkuruisista kuvista vaan ihan kansikuvia myöten olen törmännyt tähän ilmiöön. Kyllä sen pitäisi olla lehtitalon oma asia lähettää itse palkkaamansa valokuvaaja haastateltavan luokse, eikä niin että haastateltava pyytää järjestelmäkameran omistavaa tallityttöä kuvaamaan kuvia jotka sitten toimitetaan miljoonien eurojen liikevaihtoa tekevän yrityksen kaupalliseen käyttöön ilman korvausta tehdystä työstä. En äkkiseltään keksi mitään muuta työtä jota teetettäisiin niin paljon ilmaiseksi kuin valokuvausta. Vai kirjoittavatkohan ne tallitytöt artikkelitkin? Lakaisevat toimituksen lattiat ja siivoavat keittiön? Hoitavatko asiakaspalvelua harrastuksena? Ehkä he myyvät lehteen mainostilaa vapaa-ajallaan? En usko. Ole siis tarkkana seuraavan kerran kun kuviasi halutaan käyttää ilmaiseksi. Vaikka se sillä hetkellä tuntuisi imartelevalta kun joku huomioi taitosi ja kuvasi, niin mieti tarkkaan. Jos kuva on ison (tai pienen) median mielestä tarpeeksi hyvä julkaistavaksi, on se myös asiallisen korvauksen arvoinen. Älä aliarvioi itseäsi tai työtäsi!

Suurin osa aivan tavallisista hevosihmisistä on kuitenkin ihan aidosti kiitollisia saamastaan kokemuksesta ja kuvista, he kunnioittavat käyttöoikeuksia, arvostavat työpanostasi ja ymmärtävät ehtosi. Silloin tulee itsekin niin hyvälle mielelle, kun tietää että on voinut tehdä toiselle hyvää, ja kaikki osalliset ovat saaneet kuvauksesta jotain itselleen arvokasta. Kun kuvauksen sävelet ovat kaikille selvät ja homma tehdään yhteistuumin hyvässä hengessä, kuvaaminen on tosi hauskaa!






Vaikka itse kuvaan työkseni on omia projekteja välillä ihana tehdä. Niistä saa irti niin paljon siistejä juttuja! Omissa projekteissani minulla on täysi päätösvalta hommasta, ja voin toteuttaa kaikki hulluimmatkin ideani vailla suorituspaineita, sillä vaikka homma menisi täysin pieleen se ei haittaa yhtään mitään kun en ole velvollinen toimittamaan yhtään mitään kenellekään. Voin siis vapaasti tehdä juuri mitä huvittaa ja se on valokuvausta parhaimmillaan.

Kaikista parasta omissa projekteissa on ollut se kun on saanut tutustua mahtaviin ihmisiin ja hevosiin. Olen saanut uusia ihania ystäviä ja tuttavia, päässyt vierailemaan upeilla talleilla, nähnyt ihan mielettömän hienoja hevosia ja olen jopa päässyt ratsastamaan erilaisia ratsuja. Olen saanut uusia arvokkaita kontakteja ja jotkut omat projektit ovat poikineet uusia työmahdollisuuksia myöhemmässä vaiheessa, mutta ennen kaikkea olen kuvannut kuvia joista on ollut suurta iloa sekä itselleni että muille.

Ole siis valokuvaajana rohkea ja uskalla poistua omalta mukavuusalueeltasi, ja uskalla pitää puoliasi. Vieraiden ihmisten ja hevosten kanssa toimiminen voi olla aluksi pelottavaakin, mutta se kehittää sinua valtavasti ja on super hauskaa ja antoisaa!


Tämän postauksen kuvituksena on kuvat jotka otin viime kesänä Kultahippuja-blogin Danielasta ja Goldista. Harva tietää, mutta me olemme Danielan kanssa käyneet samaa koulua niin ala-asteen, ylä-asteen kuin jopa ammattikoulunkin. Emme ole kuitenkaan missään vaiheessa varsinaisesti olleet kavereita tai viettäneet aikaa yhdessä emmekä olleet jutelleet saatikka nähneet moniin vuosiin kunnes Daniela viime kesänä lähetti minulle viestin Facebookissa jossa kehui kuviani ja kertoi omasta bloggaamisestaan. Kutsuin Danielan avustamaan yhtiin kuvauksiini, ja siitä se ajatus sitten lähti! Sen jälkeen Daniela on ollut auttamassa minua monissa kuvauksissa, olen kuvannut häntä ja Goldia monta kertaa ja olemme nykyään hyviä ystäviä. Daniela jopa hoiti koiraani kun olin ulkomailla. Ikinä ei siis voi tietää mihin valokuvaus, hevoset tai yksittäiset yhteydenotot voivat johtaa!

Oletko sinä saanut uusia ystäviä valokuvauksen tai hevosten parissa?

8 kommenttia :

  1. Kiintoisaa tekstiä! Varsinkin tuon oman työn arvostaminen ja projektien tekeminen oman aikataulun mukaan. Oman tekemisen arvostaminen on yllättävän haastavaa, varsinkin kun yrittää aktiivisesti kehittyä omissa jutuissaan ja etsii pelkästään parannettavia asioita omasta tekemisestä. Samalla on tullut huomattua se, kuinka raskaaksi monen kuvan käsittely tulee ja automaattisesti harkitsee jatkuvasti vähemmän kuvamäärän käsittelyä (samalla toivoen laadun nousevan). Onkin ollut hauska huomata, että kun tekee kuvaa vain itselleen sen 1-2 kappaletta, tulee jäljestä sata kertaa parempaa kuin silloin kun yrittää saada kohteelle useampia kuvia.

    Tuohon mallien hankkimiseen lisäisin vielä sellaisen vinkin, että jos joskus saa harjoitusmalleista ns. ylitarjontaa, eikä tiukan aikataulun puitteissa ehdi kaikkia kuvaamaan, niin kannattaa ehdottomasti laittaa muistiin nämä kuvaamattomat kohteet. Myöhemmin heihin voi olla suoraan yhteydessä kun tarvetta malleille on. Itsellä tuollainen alun perin kesällä ilmoittautunut pari, jota en silloin kerinnyt kuvaamaan, pelasti tämän vuoden lumikuvat kun pystyin lyhyellä varoitusajalla olemaan heihin yhteydessä! Suurin osa hevosihmistä on tässä mielessä mahtavaa porukkaa, jos kuvat kiinnostavat niin ovat yleensä jonkin ajan jälkeenkin vielä valmiita esittelemään omaa nelijalkaista kaveriaan kameran edessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annika hyvästä kommentista. Ja toiseksi - sun kuvat on ihan mielettömän hienoja! :) Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat tuolla oman tekemisen arvostamisen vaikeudella, se on varmasti tuttua jokaiselle kehitykseen tähtäävälle kuvaajalle. Ja vaikka onkin hyvä jatkuvasta etsiä parantamisen varaa, täytyy muistaa vähintään yhtä aktiivisesti etsiä ja nähdä niitä hyviäkin juttuja omassa tekemisessään, huomata jo tapahtuneen kehityksen ja olla siitä ylpeä. :)

      Todella hyvä tuo sun lisävinkki! Se on ihan totta että esimerkiksi näin talvisin ne hienot pakkaspäivät on harvassa ja niitä on vaikea ennustaa, joten silloin on tosi hyvä olla valmiita malliehdokkaita kun täytyy toimia nopeasti. Itse onnistuin tänä vuonna missaamaan ne kaikki...

      Poista
  2. Älyttömän hyvä teksti! Olen itse harrastellut valokuvausta epäsäännöllisesti jo muutaman vuoden ja useimmiten kohteeksi ovat päässeet tallikaverit. Jonkin verran myös kisoissa on tullut pyörittyä. Kunhan tästä saan kaluston kuntoon (toivon mukaan ihan pian) olisi tarkoitus pikkuhiljaa yrittää laajentaa harrastusta ja käydä kuvaamassa puolituttuja ja ihan tuntemattomiakin. Vähän jännittää kuitenkin, että mitenkä siinä käy - uskallanko ja onnistunko? Mutta eiköhän se siitä sitten ajan ja harjoituksen myötä! :)

    Tämä teksti osui siis mulle oikein hyvään saumaan ja muistutti tärkeistä asioista! Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että sait jotain irti tekstistä, ja mahtavaa että olet innostunut kuvaamisesta ja haluat kehittyä. :)

      Ehdottomasti uskallat lähteä kuvaamaan myös niitä tuntemattomia poneja! Voin luvata että se on super hauskaa kun alun pahimmat jännityksen helpottavat. Ja onnistumisesta ei kannata ottaa pienintäkään stressiä. Jos kaikki kuvat epäonnistuvat, se ei haittaa, sitten vaan uutta yritystä. Jos kuvat onnistuvat - ihan loistava juttu! Niin kauan kun sinulle ei makseta kuvaamisesta sinulla ei ole mitään velvollisuutta onnistua yhtään missään. Sinä olet siellä harjoittelemassa kuvaamista, et työkeikalla. Tsemppiä kuvauksiin, olisi kiva sitten nähdä lopputuloksia! :)

      Poista
  3. Todella asiallinen postaus! Monta jo tuttua asiaa, mutta monta sellaista juttua, jotka pistää tällaisen yli kymmenen vuotta hevoskuvausta aktiivisesti harrastaneen tyypinkin pohtimaan omia tekemisiään. Itsellä oli pitkään ongelmana se, että valokuvauksen harrastuksesta tuli pakkopullaa. Kuvailin pari vuotta enemmän tai vähemmän ilman palkkiota, omien ideoiden mukaan, omia projekteja, mikä oli kyllä ihan virkistävää siihen asti kunnes en enää itse saanutkaan päättää, mitä kuvia otan ja missä niitä käytetään. Toki valokuvaajalla on oikeus kuviinsa ja sitä rataa, mutta en halua toimia hevosen omistajaa vastaan ihan kohteliaisuussyistä. Seurasi täydellinen motivaation puutos sekä valokuvausta että kuvankäsittelyä kohtaan. Hoksasin, etten voi jatkaa samalla linjalla ja olla niin helposti hyväksikäytettävä. Siitä eteenpäin päätin kuvata kaikki tällaiset tapaukset vain rahallista korvausta vastaan - niinkuin kuuluukin.

    Tuo kohta siitä, että ei anna mitään aikarajoja, oli myös puhuttava. Nykyään moni haluaa kuvat itselleen jo ennenkuin olet ehtinyt kotiin kuvauksesta. Itse olen antanut hyvin löyhiä aikarajoja (muutama kuukausi tms), mutta en ole ihan niissäkään pysynyt. Jatkossa täytyy kyllä noudattaa tätä sinun tapaasi, ja olla nimeämättä mitään tiettyä päivämäärää, johon mennessä kuvat on toimitettu. Jatkuva kuvien ruinaaminen ja kuvankäsittelystä stressaaminen jos mikä syö motivaatiota. Niin kauan kuin tämä (esimerkiksi minullekin) on vain harrastus, ei siitä pitäisi joutua stressaamaan ja yöuniaan menettämään.

    Annikan kanssa on muuten näemmä tullut käytettyä samaa kikkaa - jos ei kaikkia lupautuneita malleja ole ehtinyt kuvata, kannattaa ne tosiaan laittaa muistiin ja ottaa myöhemmin yhteyttä - itse olen näin järjestänyt montakin kuvausta! Toki tällöin pitää kyselyt aloittaa yleensä siitä kysymyksestä, että vieläkös se hevonen löytyi... :)

    Sen verran uskaltaudun kysymään hinnoistasi ja hinnoitteluperiaatteistasi, että oletko noista ihan puhtaasti omista projekteista pyytänyt samat hinnat kuin asiakaslähtöisessä kuvaustilanteessa vai ovatko ne menneet juuri omien ideoiden vuoksi ilman maksua? Itse olen tätä kyseistä kohtaa miettinyt, enkä oikein tiedä, miten toimisin. Periaatteessa ei haluaisi ihan ilmaiseksi tehdä, mutta jos idea lähtee minusta itsestäni, niin ei oikein kehtaisi rahaakaan pyytää. :/

    Jokatapauksessa, ihan todella hyödyllinen postaus, joka mielestäni pitäisi monen (sekä kuvaajan että kuvattavan) lukea. Linkitän tämän kyllä oman valokuvaussivuni fb-ryhmään, jospa se sitä kautta tavoittaisi enemmän ihmisiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin kurkkaamassa sun blogia, ihan älyttömän hienoja kuvia! :) Tuttujakin näkyi. ;) Seuraan sua myös Instassa ja tosi hyvältä näyttää!

      Mitä tarkoitat sillä ettet halua toimia hevosen omistajaa vastaan..? En ihan ymmärtänyt. Niin ikävä kuulla että kuvaamisesta tuli sulle pakkopullaa ja motivaatio katosi, toivottavasti saat heräteltyä sen uudestaan. :) Ymmärrän kyllä hyvin tuon fiiliksesi, ihmiset ovat todella kärsimättömiä ja ahneita, ja osaavat olla kohtuuttoman vaativia ellet itse aseta rajoja. Monet eivät ihan oikeasti ymmärrä esimerkiksi sitä että kuvankäsittely on hidasta tai miksei kuvaaja voisi vain lähettää kuvia käsittelemättöminä.

      Mutta niin kauan kuin kuvauksesta ei sinulle makseta, se ei saisi aiheuttaa sinulle stressiä. Ja joo tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, kun puhelimeesi tulee joka suunnasta viestejä jossa kysellään kuvien perään. Eivätkä ihmiset yleensä pahaa tarkoita, ovat vain innoissaan, mutta siksi onkin äärettömän tärkeää itse kertoa homman pelisäännöt.

      Minä en ota omista projekteista maksua kuvauksesta niin kauan kun minulla on kaikki päätösvalta siihen mitä ja miten kuvataan. Mikäli hevosen omistaja tahtoo jotain omia tarpeitaan tai ideoitaan toteutettavan samalla, se usein onnistuu, mutta lisämaksusta. Se mitä omaprojektina tehdyistä kuvauksista tosiaankin lupaan on kaksi kuvaa, joita ei kuitenkaan toimiteta minkään aikataulun puitteissa (käytännössä minä siis tiputtelen kuvia kuvatuille ripotellen samaan tahtiin kuin julkaisen niitä omissa someissani, ja kokonaismäärä toimitetuista kuvista ylittää useinmiten sen 2 kpl loppujen lopuksi). Minulla on kuitenkin tapana lähettää raakakuvista koevedokset, joiden pohjalta on mahdollista tilata kuvia nopeammalla aikataululla kappalehintaan. Silloin hätähousut saavat vaihtoehdon maksaa nopeutetusta käsittelystä ja saavat juuri ne otokset mitkä itse tahtovat. :)

      Ihan mahtava kommentti sulta, ja ihanaa että postauksesta oli hyötyä!

      Poista
    2. Kiitos! :) Blogi on ollut aktiivinen joskus vuonna kivi ja kirves, kotisivutkin ihan päivittämättä, että ainut missä jotain tapahtuu on juurikin Instagram... :D Pitäis aktivoitua, mutta kun ois miljoona muutakin asiaa tehtävänä ennen sitä.

      Tarkoitan omistajaa vastaan toimimisella sitä, että kun joskus tulee näitä tapauksia, että käyt hyvää hyvyyttäsi kuvaamassa ilman rahallista korvausta jonkun tyypin hevosia, ja sitten kun sovitte käyttöoikeuksista, niin hän ilmoittaa että kuvia ei saakaan lisätä paikkaan X, Y, W jne. Näissä tapauksissa haluan kuitenkin kunnioittaa omistajan toiveita, vaikka toki voisinhan tekijänoikeuksien nojalla lisätä kuvani minne lystään.

      Poista
    3. Okei, nyt ymmärrän. :) On hyvä sopia jo ennen kuvausta missä kuvia käytetään, niin ei synny väärinkäsityksiä. Ja hevosilla ei ole minkäänlaista henkilösuojaa, toisin kuin ihmisillä, joten hevosen omistajalla ei ole minkäänlaista oikeutta kieltää hevosen kuvan käyttö yhtään missään yhteydessä. Mutta tämän varmaan tiesitkin jo. :)

      Poista